Mikä-Mikä-Maa

Opettajat ovat ilmeisesti hukanneet ainakin pari sukupolvea nuoria lelliessään ja ymmärtäessään heitä. Jos ei jo kouluaikana vaadita lapsilta tarkkuutta ja täsmällisyyttä ja töistään huolehtimista, niin ei tämä kuri hevin synny myöhemminkään. Tulee vain tuhansittain näitä tahdottomia ja aidanalikulkijoita, loisia ja rötöstelijöitä. Opettajat ovat toheloineet pahan kerran.

Kodit ovat samassa juonessa. Lapsia ei kuriteta ja totuteta tekemään käskettäessä eikä huolehtimaan tavaroistaan, vaan ostetaan hävinneen tilalle uusi ja kasvatetaan tätä kertakäyttöyhteiskuntaa, annetaan periksi mielihaluille ja mielivallalle, silitellään ja tehdään asiat lapsen puolesta, lohdutetaan kaupan lattialla sätkivää tikkarilla, palkitaan rahalla ja tavaralla. Kodit ovat toheloineet pahan kerran.

Rikoksen tehynyt nuori ei ole vastuussa teoistaan vaan hän pääsee kuin koira veräjästä, vaikka hyvin tietää tehneensä väärin ja aivan tahallaan. Hiukan vanhempi pääsee mielentilatutkimukseen ja sosiaalikuntoutukseen ja ties mihin. Pahimmassakin tapauksessa vankilaan tms. paikkaan, missä voikin lakkoilla ja vaatia inhimillistä kohtelua sekä taulutelevisiota. Yhteiskunta on toheloinut pahan kerran.

Tulokset näkyvät jo nyt ja mikä onkaan looginen johtopäätös ja toimintamalli tulevaisuudessa?

Kouluissa vaaditaan entistä vähemmän. Pelätään mellakoita ja kaaosta, jos lapset jäävät lomautuksista johtuen yksikseen. Eikö heille ole opetettu käyttäytymistä ja vastuuta? Vain onko yksinkertaisesti epäonnistuttu tässä 'opettamisessa'? Eikö ole mitään kuria ja auktoriteettia ja talonpoikaisjärkeä?

Käytöstavat ovat Nevadassa. Sinutellaan ja katkaistaan vanhempien henkilöiden keskustelut sekä puhelimessa että henkilökohtaisessa tapaamisessa eikä huomata siinä mitään ihmeellistä. Eihän siinä olekaan, koska he ovat saaneet tottua tähän! Ei mitään kunnioitusta ja huomaavaisuutta, ei alkeellisintakaan tajua, miten pitäisi käyttäytyä. Sama kunnioituksen- ja tajunpuute kohdentuu yhtä lailla myös esineisiin. Ei ole sellaista käsitettä kuin toisen oma tai luvan kysyminen koskemiseen saati käyttämiseen.

Paitsi käytöstavat niin myös yleissivistys on kadonnut. Nyt vain etsitään tietoa ja 'hallitaan' sitä, mutta siinä kaikki. Oma henkilökohtainen sivistys ja kiinnostus ja kunnianhimo ovat kadonneet. Niin kauan sitä on jo jatkunut, että yliopistoihinkin on tullut sukupolvi, joka pitää itsearvoisesti kopiokonetta parempana opettajana ja auktoriteettina kuin professoria. Aina tässä maassa mennään surutta ja laput silmillä reunalta toiselle reunalle!

Ilman kuria ja ruoskaa lapset tottuvat siihen, että vain tehdään jotakin, tuloksesta ei ole väliä.

Sitten minä heräsin.