Yön mittaan

Viisitoista miestä puun takana.
Yhdellä reppu selässä, muut
taskut tyhjinä, eväät syötyinä
ja sydän yhtä turtana kuin
pakkasen syömät posket.

Yksi niistää lapaseen nenänsä
ja tunnustelee reppua. Yöllä
on mahdollista kuvitella siellä
olevan jotakin.

Poikkeavien osasto

Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella Kata ja mikrofoni.

***

Rex regi rebellis - Rehtori ohjaa nuoria kapinallisia.

***

Seitsemän peniskulman saappaat - Fetisistin unelma.

***

Joka vitsaa säästää, saa äkkiä kokoon koko luudan.

***

Ken söi kesävoin. Mutta Barbi ei olisi kyllä antanut.

***

Läksin minä kesäyönä käymään, enkä ole sen jälkeen selvää päivää nähnytkään.

***

Minkä taakseen jättää, sen myötätuulella edestään löytää.

***

Parempi katsoa tietä kuin katua.

***

Sanasta miestä, sarvesta toisinaan.

***

Viinuri pysyköön lestissään.

***

- Temppelin harjalla, vastasi kirkon talonmies, kun lumityövälineitään esitteli.

***

- Olipas hyvä partituuri, sanoi muusikko, kun kadonneen nuottivihkon löysi.

***

Impotentti koitui opiskelijan kohtaloksi.

Nuo mainiot miehet lentävissä lauseissaan

- Joka kunnan töissä kuoppaa kaivaa, se siihen itse lankeaa, sanoi mies, kun paikallislehden aukaisi.

***

- En voi ottaa vastuuta, olen vain ministeri, sanoi poika, kun piparipurkilta yllätettiin.

***

- Jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat, sanoi mies, kun riidan päätteeksi kirjalla huitaisi.

***

- Aika parantaa kaikki haavat, sanoi budjettivastaava ja leikkasi taas terveydenhoidosta.

***

- Eipä tahdo näkyä metsää puilta, totesi insinööri, kun uutta moottoritietä mittaili.

***

- On Pohjolan hangissa meill' isänmaa, sanoi puliukko.

***

- Vahingosta viisastuu, sanoi mies, kun ruokkomaksuja maksoi.

***

- Kun Merellä sattuu vahinko, niin kaikki ovat maalla viisaita, sanoi kirjailijatoveri ennen Mukkulan kokouksessa yömyöhään.

***

- Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää, sanoi byrokraatti.

***

- Elämä on lyhyt, raide pitkä, sanoi itsemurhaa hautonut.

***

- Mukiinmenevä tyyppi, sanoi mies, kun Nykäsen haastattelua luki.

***

- Parempi laiha sopu kuin lihava Iita, sanoi mies, kun vaimo tahtoi ryhtyä dieetille.

Hölmölän kylän paluu

Hölmöläisten sokerihammasta alkoi kolottaa. Koska sokerin osto Suomen kaupoista se vasta olisi ollut hölmöläisten hommaa ylihinnan takia, he päättivät ruveta kasvattamaan sitä itse.

Ensin päätettiin raivata pelto. Raivaus sujuikin aluksi hyvin, mutta sitten huomattiin, että olikin talvi, joten koko homma piti aloittaa alusta, jotta varmasti saataisiin pellolle maataloustukea, eikä pelkästään lumitaloustukea.

Maa kolattiin paljaaksi ja vielä varmuuden vuoksi lämmitettiin ihan sulaksi antamalla akkojen hönkäillä siihen erityisen kuumasti. Soma oli heitä sitäpaitsi katsella, kun he takapuolet pystyssä konttivat pitkin maita ja mantuja.

Kyläpäällikölle annettiin visu tehtävä käydä marketista ostamassa sokerinsiemenpussi. Ukko hoitikin asian ja kiersipä vielä varmemmaksi vakuudeksi kaikki lähikylien kaupat erikoistarjousten perässä.

Monenlaista muutakin oli ukolle tarttunut matkaan, mutta hänen aikanaan toinnuttua retken rasituksista kerääntyi koko kylän väki juhlallisesti uuden pellon laitaan kylvötyötä seuraamaan.

Jokainen maisteli kourallisen siemeniä ja hyviksihän ne havaittiin.

Hiukan toista tuntia myöhemmin asteli paikalle kunnan virallinen istutusmies ja kylvö saattoi alkaa. Istutusmies kyseli ensin kaikki tarpeelliset todistukset sekä ympäristön asukkaitten, lääkärin ja psykologin lausunnot, ettei toimenpiteestä vain koidu kenellekään mitään haittaa tahi mielipahaa, ja ne saatuaan ryhtyi hän toimeen. Hän pisteli kyynäräkepillään reikiä maahan direktiivin mukaisin välimatkoin, punnitsi kiteen kerrallaan, löi niihin HYVÄKSYTTY-leiman ja painoi ne sitten maahan.

Sattuipa näillä main taas Matti liikk...

- Nimi on Paavo, oikaisi paikalle sattunut miekkonen.

Niin, sattuipa siis taas näille main tukku kirjepaperia kainalossaan Paavo, joka tiesi yhtä jos toistakin maataloudesta ja viljelemisestä vallankin.

- Mitäpä täällä tapahtuu, sanoi Paavo, joka mielellään työnsi nokkansa joka paikkaan.

- Sokeria istutetaan, hänelle vastattiin miehissä.

- Eihän sitä noin tehdä, kiirehti Paavo hätiin. - Keskustastahan se aina aloitetaan eikä reunoilta! Ja onkos siemenkään kunnollista?

- No, maistahan tuosta, sanottiin ja kiirehdittiin Paavolle kourallinen sokerinsiementä.

Paavo maistoi.

- Mutta tässähän on jotakin vikaa! Tämä sulaa kielellä!

Nyt huomasivat toisetkin, että sulaahan se. Mikä siis neuvoksi?

- Neuvo sinä, Paavo hyvä, sinä kun olet niin viisas mies.

- Olisitte ostaneet siemenen minulta. Minulla on kylän perällä pientila ja siellä olisi sokerinsiementä kosolti. Ei mitään hienosokeria vaan vallan tomeraa palasokeria. Siitä tulee komea sato! Itsekin käytän vain sitä ja Vuokkoa kahvin kanssa. Minäpä haetan sitä teille.

Niin lähti kuljettaja asialle ja palasi tuossa tuokiossa mukanaan kolme paketillista Pulmua. Ja niin se kylvettiin hurraahuutojen kera maahan.

Paavosta hölmöläiset tekivät käkikellon uuteen mäntytaloonsa ja sitä sokerisatoa he odottavat vielä tänäkin päivänä.

Hölmölän kylän poika

Aikansa taas elettyään hölmöläiset huomasivat, että entiset asumukset olivat käyneet ahtaiksi ja huonokuntoisiksi. Niinpä he päättivät ruveta rakentamaan Hölmölän kylään uusia tupia.

Joku tiesi kertoa, että siinä touhussa tarvitaan rakennushirsiä. Kylän ukot katsoivat parhaaksi lähteä niitä metsään etsimään, vaikka se ehkä kävisikin kätevämmin kaupungin supermarketissa. Mutta rahavaroista oli niukkuutta.

Tulivat ukot metsään ja ottivat kirveet kainaloista, kun paikalle ryntäsi ylityöllistetty kunnan metsänvartija.

- Ehei ukot, ei täältä noin vain puita kaadeta, nämä ovat kunnan maita! Menkää matkoihinne siitä!

Ukot jatkoivat syvemmälle metsään ja ottivat taas kirveet kainaloista, kun paikalle tuli sama mies.

- Ehei ukot, tämä on minun yksityistä maatani! Ei täältä kaadeta puun puuta!

Lähtivät ukot taas syvemmälle metsään. Tulivat huonokuntoiselle, happosateen syömälle ja harsuuntuneelle metsäaukiolle. Hiukan huoaten ottivat ukot kirveet kainaloista.

- Mitäs ukot nyt! Ei täältä saa puita kaataa! Tämä on luonnonsuojelualue. Menkää kotiinne siitä! huusi paikalle tullut ylityöllistetty kunnallinen metsänvartija.

Neuvosta viisastuneena palasivat ukot kylään ja soittivat netistä löytämäänsä ulkomaalaiseen postimyyntifirmaan ja tilasivat hirret Saksasta.

- Oli se sentään viisas mies, totesivat he tyytyväisinä.

Kun hirret olivat vihdoin saapuneet, ryhtyivät hölmöläiset rakennuspuuhiin.

- Tehdäänkö kaikille oma, kyseli yksi ukoista innoissaan, mutta sitten huomattiin, että oltiin kunnan kaavoitusalueella ja niin päätettiin tehdä vain yksi kerrostalo.

Talo kohosi tasaisena ja pihkantuoksuisena, kunnes huomattiin, ettei oltu muistettu oksia runkoja ennen rakennustyötä. Mikä nyt neuvoksi?

Sattui siinä sitten erään ukon katse vieressä kasvavaan pieneen puuhun.

- Mutta! sanoi ukko. - Pystysuuntaanhan ne pitää laittaa, niin ei ole oksista mitään haittaa!

Toiset arvelivat, että onpa hyvä tuuma ja niin aloitettiin uuden kerrostalon rakentaminen uudelleen alusta.

Talo saatiinkin valmiiksi ja iloisina ja ylpeinä haettiin akat paikalle uutta, uhkeaa taloa ihastelemaan.

- Mutta jotain tästä puuttuu? äkkäsi muuan akoista.

Ruvettiin joukolla taloa tarkastamaan, tutkittiin se ulkoa ja sisältä ja jo alkoi kaikista tuntua, että jotakin oli unohdettu.

Sattui parahiksi paikalle Matti, joka tunsi talonrakennusasiaa. Matti toisinaan huvikseen pistäytyi Hölmölän kylään sen touhuja katselemaan.

Hölmöläiset innostuivat kerta kaikkiaan.

- No, nyt se selvisi, mitä meiltä puuttuu uudesta talosta

Niin tekivät hölmöläiset Matista mäntytaloon uuden kynnysmaton ja astuivat sisään ja elivät tyytyväisinä seuraavat vuodet.

Suomen kansan arvoituksia

1. Jota enemmän syöpi, sitä suuremmaksi tulee?
Vast. Valtionvelka

2. Saari, saari, niemi, niemi, saaressa sata pesää, muna kussakin pesässä?
Vast. Käki järjestelee kunnan budjettia lähettelemällä kirjeen sadalle alaiselleen

3. Vähän meillä, vähän teillä, vähän kaikella kylällä?
Vast. On lottovoitto syntyä Suomessa.

4. Sidottu, punottu, yli vaaran työnnetty?
Vast. Kauko Juhantalo

5. Kuoren syöpi, sydämellä lentää?
Vast. Takinkääntäjä

6. Itse alasti, vaatteet sisällä?
Vast. Saunamatkalla eksynyt

7. Kylmä kannikka ikkunan takana?
Vast. Kotiavaimensa hukannut

8. Mies mullassa, tukka tuulessa?
Vast. Seppo Kääriäinen

9. Viisi veljestä edellä menee, paljaspää takaa ajaa?
Vast. Juhani Suomen Kekkos-kirjat

10. Kaksi nälkäistä toinen toistaan härnää?
Vast. Kiimainen aviopari, joka on juuri lomautettu

11. Millä ei ole alkua, eikä loppua?
Vast. Hyvinvointi

12. Jo on väkkärä vihainen: kaksi sanoo viuh vauh, kaksi ylös alas ja yksi pökkää: kiire kiire?
Vast. Presidenttiehdokkaat gallupkannatuksestaan

13. Ympäri maailman ääni kuuluu, ei kukaan vielä nähnyt ole?
Vast. Vilpitön ministeri

14. Mieletön, kieletön, kaikille toden sanoo?
Vast. Eduskunnan kyselytunti

15. Ikä kaikki kannetaan, kerta, kaksi tarvitaan?
Vast. Yleisradion pääjohtaja

16. Se on hopotin, lopotin, niksis, naksis - kun paikallaan seisoo, niin mennään ulos ja sisään, mutta kun se on taas hopotin, lopotin, niksis, naksis, niin ei mene kukaan ulos eikä sisään. Mikähän se semmoinen on?
Vast. Työvoimaministeriön tiedote viime kuulta

17. Kuuluu sinulle, vaan muut sitä enemmän käyttävät?
Vast. Palkkapussi

SUKU ON VAHVIN: Amanda

Suvun varsinainen ylpeydenaihe oli kuitenkin luonteeltaan hulivili Amanda. Yhteen aikaan kierteli vanhalla mantereella uskomus, että ei ole yhtään karonkkaa, jossa Amanda ei olisi säteillyt illan keskipisteenä. Tiedetään eräiden kruunupäiden tästä jopa hieman närkästyneenkin hänelle.

Amandan ehdoton valtti oli hänen ainutlaatuinen hyväntuulisuutensa ynnä tietenkin nelisenkymmentä erilaista ilmettä ottamaan pystyvät lapaluunsa sekä kauniisti kaiverruksilla koristeltua kävelykeppiä muistuttava miehensä. Ikäväkseen Amanda kerran unohtikin hänet erään Gasthausin vaatesäilytykseen eikä tietenkään saanut tätä enää koskaan takaisin. Amanda oli tästä hyvin pahoillaan, sillä hänen piti tämän tapauksen takia luopua Chaplin-tempustaan.

Rauhaton veri kuljetti Amandaa paikasta toiseen, mutta lopulta hänen piti ottaa myös omat jalat avukseen. Amandan huono puoli oli hänen melkoisen heikko suuntavaistonsa, mikä saikin hänet kerran kiusalliseen tilanteeseen Punaisella torilla hänen kysyessään tietä länteen. Leveä, viidengallonan stetson ja asevyöt lanteilla eivät yhtään parantaneet tilannetta. 'Sivistyksellä ei ole kotimaata' oli yksi Amandan tunnetuimpia oneliner'eita.

Poistoja

Aika muokkaa meitä,
niinkuin me muokkaamme
ajattelumme rakenteita.
Aika muokkaa,
ja me juurrumme aikaan.

Maailman vahvin mies -kisat kautta aikain

Boris Jeltsin, Esko Aho ja kymmenvuotias Ari Turunen kinastelivat siitä, kuka heistä on maailman vahvin mies.
- Minä poika se vaan sain koko parlamentin polvilleen, tokaisi hyväntuulinen Jeltsin.
- Eipä tuo vielä paljoa mtään. Minun hallitukseni sai puoli miljoonaa ihmistä polvilleen, heitti tähän Aho.
- Eipä tuokaan vielä paljoa mitään, jatkoi kymmenvuotias Turunen. - Minäpä sain meidän opelta luvan lähteä perjantaina Hollolan Erän porukan mukana hirvimettään.

* * *

Ruotsin ja Suomen puolustusvoimain komentajat kiistelivät siitä, kuka on Pohjolan vahvin mies.
- Minullapa on palveluksessa kaikenväristä rotua, aloitti Ruotsin puolustusvoimain komentaja tohkeissaa.
- Eipä tuo vielä paljoa mitään. Minulla on kolme rynnäkkökivääriä joka miehelle ja vanhoja aseita vieläkin kätkettynä rinteisiin, innostui Suomen puolustusvoimain komentaja.
Sisään astui Elisabeth Rehn ja juttu lakkasi siihen paikkaan.

* * *

Steven Spielberg, Francois Truffaut ja Renny Harlin sattuivat yhtä aikaa Cannesiin.
- Minun uusin elokuvani on lyönyt kaikkien aikojen katsojaennätyksen, myhäili Spielberg hyvillään.
- Eipä tuo vielä paljoa mitään, sanoi siihen Truffaut. - Minä olen jo kuollut ja silti minun vanhinta elokuvaani katsotaan yhä.
- Eipä tuokaan vielä paljoa mitään. Minäpä olin naimisissa Geena Harjolan kanssa, esitti Harlin.

* * *

Suomalainen riehui metsässä juovuspäissään älyttömästi huudellen.
- Tulkaa, perkeleet! Minä tapan kaikki! Minä en pelkää ketään! Kukaan ei pärjää minulle!
Paikalle lensi hirvikärpänen ja ajatteli:
- Eipä tuo vielä paljoa mitään.
Sitten hirvikärpänen ryömi miehen tukkaan ja pudotti siipensä. Seuraavana päivänä turposi suomalaisen päälaki monta senttiä.

* * *

Esa-Pekka Salonen ja Jukka-Pekka Saraste istuivat housunlahkeet käärittyinä Porvoon rantalaiturilla ja kinailivat veljellisesti pienessä hiprakassa.
- Minä puhallan torveen paljon kovempaa kuin sinä, uhosi Salonen ja puhalsi cornoonsa.
- Minun ei tarvitse edes puhaltaa ja silti kaksi torvea pitää ääntä vieressäni, totesi Saraste ja kulautti suoraan pullon suusta.

* * *

Joseph B. Strauss, Jan Danielson ja Urho Kekkonen katselivat maailman menoa.
- Minä rakennutin Golden Gaten. Se sentään on kestänyt jo yli 70 vuotta, aloitti Strauss.
- Eipä tuo vielä paljoa mitään. Kun me teimme Juutinrauman sillan, niin sen suunnittelukin kesti kymmeniä vuosia, sanoi puolestaan Danielson.
- Eipä tuokaan vielä paljoa mitään, innostui Kekkonen. - Minä olin sillanrakentajana idän ja lännen välillä. Nyt itä ja länsi ovat sortuneet, mutta silta kestää.
- Sinä voitit, totesivat Strauss ja Danielson yhdestä suusta ja kävelivät Kekkosen yli.