Lyhyt historia elokuvasta

Krysztof Koeslowski pasteeraili taas Helsingin kaduilla. Hän tunsi olonsa kovin kotoisaksi katsellessaan ihmisten yrmeitä kasvoja ja pitkiä pomppia. Vastaan asteli äkkiä Alfred Hitchcock.
- Sinä se täällä, kuljeskelet, sanoi Hitch jotakin sanoakseen.
- Jo vain, vastasi Kieslowski kuitenkin mielissään siitä, että mestari hänet tunnisti.
- Meinaatko tehdä elokuvaa?
- Ei, minä jo lopetin niiden teon. Keskityn ennemmin tupakinpolttoon ja halonhakkuuseen.
- Niin niin. Sehän käy laatuun. Minäkin olen jo lopettanut aktiiviurani, mutta aioin sentään kerran täällä Hellsjingissä kuvata yhden pätkän.
- Moskovaa vai Leningradia ajattelit tästä tehdä?
- Se jäi auki, mutta Lindmanin Åke sanoi Suurkirkon tienoon toimivan hyvin, jos kioskit viedään kuvasta pois.
Miekkosten siinä rupatellessa kotoisasti astui paikalle siamilaiset Lumière-veljekset.
- Mitäpä äijät? he kysyivät oitis kuin yhdestä suusta.
- Kuvakulmia katsellaan, lohkaisi Kieslowski pilke silmäkulmassa.
- Mekin täällä käytiin jo 1896 ensimmäisen kerran. Matkalla Pietariin, sanoivat veljekset.
Yläpuolella olevasta pilvestä kuului pamaus ja sieltä singahti maahan oikein aika pitkä valovasama.
- Täälläkö te taas olette! tiuskaisi Thomas Alva Edison.
- Tuo se aina seuraa meitä joka paikkaan, huokaisivat Lumière-veljekset. - Se on kiusannut meitä inttämisellään jo vuosisadan.
- Saakelit varastivat minulta kunnian elokuvan isänä! Siinä varsinaiset vakavasti otettavan tieteen Marx-veljekset.
- Tuota se on viitsinyt...
Viereen pysähtyi raitiovaunu ja ulos astui John Ford.
- Joko tämä on se, hän kyseli kuljettajalta ja kohotti silmälappuaan paremmin nähdäkseen.
- Johan minä sanoin, ettei tämä linja mene Westend'iin, puuskahti kuljettaja.
John Ford hypähti kohtuullisen ketterästi kadulle itsekseen leveällä murteella jupisten.
- Mikäs paikka tämä sitten on? hän kysyi vieläkin tuohtuneena.
- Hellsjinki, vastasivat kadulla seisovat miehet hänelle.
- Ou hell, toisteli Ford. - Meitähän on tässä aika remmi; eikö laiteta paikka säpäleiksi.
Hitchcock kyyristyi heti ohjaamaan. Hän otti sikarin suustaan ja alkoi rajata sormillaan kuvakulmaa. - Voitaisiin mennä tuonne tavarataloon ja käyttää liukuportaita jännitysefektin luomiseen.
- Niin. Noista ovista mahtuisi ajamaan valjakko sisään, innostui Fordkin aiheeseen.
Miehet lähtivät liikkeelle kohti tavarataloa. Viemäriluukusta heihin törmäsi iso, partainen mies.
- Orson, perhana, ilostui Edison. - W niinkuin Welles. Lähde mukaan riehumaan.
Welles oli heti valmiina. Miekkoset hyökkäsivät parfyymiosastolle nuuhkimaan. He äkkäsivät Sergei Eisensteinin yhdessä Buster Keatonin kanssa. Parivaljakko heitti palloilla nurin hajuvesipulloja.
- Pojaat, pojaat! jyrisi Welles. - Jättäkää toki meillekin...
- Kyllähän me, mutta Francois Truffaut käski tehdä 400 kepposta.
Ovesta tunki yhä uusia miehiä sisään: Fritz Lang, D.W. Griffith, Luchino Visconti, Jean Renoir, Joseph Losey, Federico Fellini, Luis Buñuel, Anthony Mann, Ernst Lubitsch, John Huston, Howard Hawks, George Cukor... Joka puolelta säntäili uusia ohjaajia. Hetken Helsinki oli elokuvamaailman hullujen päivien Mekka.
- Sääli, että olen lopettanut. Siitä olisi saanut kelpo leffan, mietti yksikseen jäänyt Krysztof Kieslowski.