NN, vellihousu ja kökkötraktori Koljatti

Nomen Nescio mietti, mitä ryhtyisi tekemään. Kirjoittaisiko kirjan, pyrkisikö kunnanjohtajaksi vai laatisiko kirjeen yleisönosastoon koulukiusaamisesta? Kaikki tuntuivat Nomenista yhtä houkuttelevilta vaihtoehdoilta, joten valinnan teko oli, kuten aina, hyvin vaikeaa. Vaikeaa mutta ei mahdotonta Nomenille.

Nomen mietti. Olisiko nyt saumaa? Olisiko aika nyt todellakin otollinen vaikkapa parisataasivuiselle lähihistoriaa muistelevalle kirjalle? (Bloggaaminen on niin passé.) Ja jos olisi, mitä siltä ajalta enää muistaisi oikein? Kesälomareissun Ibizalle? Veijareita ja pyhimyksiä -televisio-ohjelman? Neljän viljan aamupuuron?

Nomenista alkoi tuntua hyvältä. Eiköhän tässä olisi aineksia noin sataanyhdeksäänkymmeneen sivuun. Vielä pitäisi keksiä se yksi luku, jonka voisi antaa etukäteen Helsingin Sanomien julkaistavaksi myynninedistämistarkoituksessa.

Ratkaisevasta äänestä vuoden 1956 presidentinvaaleissa, noottikriisin motiiveista tahi Zavidovo-vuodosta ei ilkeä kirjoittaa. Mitä muuta olisi jäljellä? Uusia paljastuksia Kätilöopiston juttuun? Kekkonen junaili Breznevin presidentiksi 1960? Alvar Aalto suunnitteli Berliinin muurin? Pentti Nikulan seiväshypyn ME tehtiin sääntöjenvastaisella rimalla? O.W. Kuusinen ei suinkaan ole kuollut ja haudattu Kremlin muuriin, vaan elää ja voi hyvin tomaattifarmarina loikattuaan Yhdysvaltoihin? Eiköhän näistä jo saisi kasaan puuttuvat sivut, arveli Nomen.

Kirjaa kootessaan naputteli Nomen samalla anomuksia vapaisiin kunnanjohtajavakansseihin. Hän sinkautti niitä Mäntsälään, Äänekoskelle, Karkkilaan ja Jyväskylään. Jyväskylässä tosin ei paikka ollut edes auki, mutta Nomen arveli jättävänsä hakemuksen jo etukäteen vetämään.

Kaikissa kirjeissään Nomen antoi suostumuksensa ko. virkaan ja vannotti visusti vastaaottajia paljastamasta nimeään siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että ei tulisikaan valittua. Eikä sitä valinnan varmistuttuakaan tarvitsisi niin erikoisesti huudella.

Hyvin toivein Nomen arveli tulevansa valittua ainakin pariin, jos ei kaikkiin kolmeenkin paikkaan. Erimuotoisia kuntaliitoksia voitaisiin alkaa siinä samassa valmistella.

Koska muistelmat tuntuivat edistyvän hyvää vauhtia, suuntasi Nomen energiansa vielä yleisönosastokirjoitteluun. Tasavertaisuuden kannattajana hän päätti kirjoittaa kirjeet sekä kiusaajan että kiusatun nimissä. Hyvään alkuun päästyään hän laajensi katsantokantaa myös opettajan, kasvatustieteiden kandidaatin, psykologin, kuraattorin, maahanmuuttajan, Woody Allenin sekä presidentin suuntaan. Vain vanhemman näkökulmaan hän ei saanut otetta.

Hyvillä mielin Nomen kohenteli huonosti istuvaa pukuaan, kyttyräänsä ja sarvisankaisia silmälasejaan. Pikku sarvet pilkistivät Nomenin otsatukan alta.