Aikansa taas elettyään hölmöläiset huomasivat, että entiset asumukset olivat käyneet ahtaiksi ja huonokuntoisiksi. Niinpä he päättivät ruveta rakentamaan Hölmölän kylään uusia tupia.
Joku tiesi kertoa, että siinä touhussa tarvitaan rakennushirsiä. Kylän ukot katsoivat parhaaksi lähteä niitä metsään etsimään, vaikka se ehkä kävisikin kätevämmin kaupungin supermarketissa. Mutta rahavaroista oli niukkuutta.
Tulivat ukot metsään ja ottivat kirveet kainaloista, kun paikalle ryntäsi ylityöllistetty kunnan metsänvartija.
- Ehei ukot, ei täältä noin vain puita kaadeta, nämä ovat kunnan maita! Menkää matkoihinne siitä!
Ukot jatkoivat syvemmälle metsään ja ottivat taas kirveet kainaloista, kun paikalle tuli sama mies.
- Ehei ukot, tämä on minun yksityistä maatani! Ei täältä kaadeta puun puuta!
Lähtivät ukot taas syvemmälle metsään. Tulivat huonokuntoiselle, happosateen syömälle ja harsuuntuneelle metsäaukiolle. Hiukan huoaten ottivat ukot kirveet kainaloista.
- Mitäs ukot nyt! Ei täältä saa puita kaataa! Tämä on luonnonsuojelualue. Menkää kotiinne siitä! huusi paikalle tullut ylityöllistetty kunnallinen metsänvartija.
Neuvosta viisastuneena palasivat ukot kylään ja soittivat netistä löytämäänsä ulkomaalaiseen postimyyntifirmaan ja tilasivat hirret Saksasta.
- Oli se sentään viisas mies, totesivat he tyytyväisinä.
Kun hirret olivat vihdoin saapuneet, ryhtyivät hölmöläiset rakennuspuuhiin.
- Tehdäänkö kaikille oma, kyseli yksi ukoista innoissaan, mutta sitten huomattiin, että oltiin kunnan kaavoitusalueella ja niin päätettiin tehdä vain yksi kerrostalo.
Talo kohosi tasaisena ja pihkantuoksuisena, kunnes huomattiin, ettei oltu muistettu oksia runkoja ennen rakennustyötä. Mikä nyt neuvoksi?
Sattui siinä sitten erään ukon katse vieressä kasvavaan pieneen puuhun.
- Mutta! sanoi ukko. - Pystysuuntaanhan ne pitää laittaa, niin ei ole oksista mitään haittaa!
Toiset arvelivat, että onpa hyvä tuuma ja niin aloitettiin uuden kerrostalon rakentaminen uudelleen alusta.
Talo saatiinkin valmiiksi ja iloisina ja ylpeinä haettiin akat paikalle uutta, uhkeaa taloa ihastelemaan.
- Mutta jotain tästä puuttuu? äkkäsi muuan akoista.
Ruvettiin joukolla taloa tarkastamaan, tutkittiin se ulkoa ja sisältä ja jo alkoi kaikista tuntua, että jotakin oli unohdettu.
Sattui parahiksi paikalle Matti, joka tunsi talonrakennusasiaa. Matti toisinaan huvikseen pistäytyi Hölmölän kylään sen touhuja katselemaan.
Hölmöläiset innostuivat kerta kaikkiaan.
- No, nyt se selvisi, mitä meiltä puuttuu uudesta talosta
Niin tekivät hölmöläiset Matista mäntytaloon uuden kynnysmaton ja astuivat sisään ja elivät tyytyväisinä seuraavat vuodet.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti