Hölmölän kylän paluu

Hölmöläisten sokerihammasta alkoi kolottaa. Koska sokerin osto Suomen kaupoista se vasta olisi ollut hölmöläisten hommaa ylihinnan takia, he päättivät ruveta kasvattamaan sitä itse.

Ensin päätettiin raivata pelto. Raivaus sujuikin aluksi hyvin, mutta sitten huomattiin, että olikin talvi, joten koko homma piti aloittaa alusta, jotta varmasti saataisiin pellolle maataloustukea, eikä pelkästään lumitaloustukea.

Maa kolattiin paljaaksi ja vielä varmuuden vuoksi lämmitettiin ihan sulaksi antamalla akkojen hönkäillä siihen erityisen kuumasti. Soma oli heitä sitäpaitsi katsella, kun he takapuolet pystyssä konttivat pitkin maita ja mantuja.

Kyläpäällikölle annettiin visu tehtävä käydä marketista ostamassa sokerinsiemenpussi. Ukko hoitikin asian ja kiersipä vielä varmemmaksi vakuudeksi kaikki lähikylien kaupat erikoistarjousten perässä.

Monenlaista muutakin oli ukolle tarttunut matkaan, mutta hänen aikanaan toinnuttua retken rasituksista kerääntyi koko kylän väki juhlallisesti uuden pellon laitaan kylvötyötä seuraamaan.

Jokainen maisteli kourallisen siemeniä ja hyviksihän ne havaittiin.

Hiukan toista tuntia myöhemmin asteli paikalle kunnan virallinen istutusmies ja kylvö saattoi alkaa. Istutusmies kyseli ensin kaikki tarpeelliset todistukset sekä ympäristön asukkaitten, lääkärin ja psykologin lausunnot, ettei toimenpiteestä vain koidu kenellekään mitään haittaa tahi mielipahaa, ja ne saatuaan ryhtyi hän toimeen. Hän pisteli kyynäräkepillään reikiä maahan direktiivin mukaisin välimatkoin, punnitsi kiteen kerrallaan, löi niihin HYVÄKSYTTY-leiman ja painoi ne sitten maahan.

Sattuipa näillä main taas Matti liikk...

- Nimi on Paavo, oikaisi paikalle sattunut miekkonen.

Niin, sattuipa siis taas näille main tukku kirjepaperia kainalossaan Paavo, joka tiesi yhtä jos toistakin maataloudesta ja viljelemisestä vallankin.

- Mitäpä täällä tapahtuu, sanoi Paavo, joka mielellään työnsi nokkansa joka paikkaan.

- Sokeria istutetaan, hänelle vastattiin miehissä.

- Eihän sitä noin tehdä, kiirehti Paavo hätiin. - Keskustastahan se aina aloitetaan eikä reunoilta! Ja onkos siemenkään kunnollista?

- No, maistahan tuosta, sanottiin ja kiirehdittiin Paavolle kourallinen sokerinsiementä.

Paavo maistoi.

- Mutta tässähän on jotakin vikaa! Tämä sulaa kielellä!

Nyt huomasivat toisetkin, että sulaahan se. Mikä siis neuvoksi?

- Neuvo sinä, Paavo hyvä, sinä kun olet niin viisas mies.

- Olisitte ostaneet siemenen minulta. Minulla on kylän perällä pientila ja siellä olisi sokerinsiementä kosolti. Ei mitään hienosokeria vaan vallan tomeraa palasokeria. Siitä tulee komea sato! Itsekin käytän vain sitä ja Vuokkoa kahvin kanssa. Minäpä haetan sitä teille.

Niin lähti kuljettaja asialle ja palasi tuossa tuokiossa mukanaan kolme paketillista Pulmua. Ja niin se kylvettiin hurraahuutojen kera maahan.

Paavosta hölmöläiset tekivät käkikellon uuteen mäntytaloonsa ja sitä sokerisatoa he odottavat vielä tänäkin päivänä.