Ristiriitoja III

Tuskin olin muutama viikko sitten pohtinut jumalanpalvelukseen lähdön vaivaa ja valinnut sitten televisiosta kilpailevan ortodoksisen toimituksen, niin kuin vastauksena rukouksiini järjesti kotiseurakuntani suoran televisiojumalanpalveluksen.

Objektiivisuus on vähintäinkin uhattuna ja se kääntyykin pikemmin kahtaalle suuntautuneeksi subjektiivisuudeksi. Ensinnäkin jotain tietää henkilöistä ja paikoista ja se antaa hieman katkeran kriittisen ja kyynisen sävyn katseluun ja toisaalta koska kyse kerran on kotiseurakunnasta ja sen toiminnasta, tuntee outoa ylpeyttä ja haavoittuvaa haavoittumattomuutta.

Avaus oli hyvä! Tyylikäs kirkkovaltuuston puheenjohtaja oli rakentanut hyvän intron ja esitti sen tyypilliseen tapaansa nappiin. Olen aina oudosti ihaillut henkilöitä, jotka pystyvät puhumaan vapaasti tai ainakin ulkomuistista ilman papereita. Puheessa nivottiin ja puffattiin mukavasti kotiseutuamme tv-seurakunnalle. Vavise Peltsi!

Ehkäpä voimakas zoom-objektiivin käyttö vääristi, mutta näytti siltä kuin ristisaatto olisi äkisti rauhoittanut askeltaan tullessaan kuvaan. Mitähän sitä miettii sellaisesa tilanteessa? Ollaanko varmasti aikataulussa? Kunpa ei tuulisi liian kovaa ja tukka menisi sotkuun? Syököhän kala illalla? Ohoh, kun nenää kutittaa?

Kirkko oli ilahduttavan täynnä. Liput myynyt vahtimestari oli varmaan aamupäiväpuhteeseensa tyytyväinen. Täällä on hurskasta väkeä. Ja joka pyhä sama juttu! Vai oliko ihan pikkuisen niin, että oltiinkin tultu kärpäsinä pörräämään lämpimän kameran eteen? Mutta ehkä tästä alkaa elävä usko... Ja väliäkö hällä?

Itse ohjelma oli rakennettu mukavasti, musiikki ja puhe vuorottelivat kuin hyvässä radio-ohjelmassa. Virret vain olivat maallikolle niin turkasen outoja, ettei siinä juuri auttanut karaoke-tekstityskään. Onneksi tv-ääni otettiin ensisijaisesti kamarikuoron laulajista. Äänitys itse asiassa oli todella huippuluokkaa, kaikista sanoista sai selvän ja pieni jälkikaiku teki hyvä syvyysvaikutelman kotiteatteritoistossa. Myös seurakunta osasi käyttäytyä jokseenkin hiljaa, vain muutama yskäisy etenkin ennen veisuuta sekä jokin lapsen rääkäisy tavoitti mikrofonin. Jopa yleensä supattelevat ja kikattelevat rippikoululaisetkin olivat joltisenkin kunnolla.

Liturgi puhui vakuuttavalla ja hyvällä äänellä, hänen koko olemuksensa henki tukevaa uskoa. Itse kirkkoherra piti saarnan. Hän aloitti viisaasti ja oikein kotiseutuopista ja siirsi sitten nopeasti saarnansa terävän ajankohtaiseen "Nyt tarvitaan rohkeutta arvioida, mikä toiminnan malli palvelee parhaiten seurakuntalaisia ja on samalla taloudellisesti ylläpidettävissä." -osioon. Siinä oli pähkinänkuoressa oleellinen kirkon kannalta. Tulos tai ulos -periaate kolkuttelee jo Wittenbergin kirkonkin ovea. Sitten saarnaajalla riittikin juttua hiukan pitkänpuoleisesti, mutta ilmeisen tarkasti kellotettuna. Oma ajatukseni ehti kuitenkin jo lähteä harhailemaan. Muistan jo pienenä työlläntyneeni kuuntelemaan sellaista puhetta, jonka jokaisen kappaleen lopussa kuvittelee sen jo loppuvan. Ja toivoo.

Kirkkoherra itse totesikin "En enää jaksa muistaa puheiden sisältöä" ja siirtyi sitten saarnansa ekumeeniseen osaan, Franciscus Assisilaisen rukoukseen. Sinänsä hieno rukous, mutta jos totta puhutaan, niin jo aika kulunut? Saarnastuolista luulisi muuten olevan varsin hyvä näkyvyys seurakunnan sieluihin ynnä levottomiin jalkoihin.

Missähän lienee Botswana? Sinne joka tapauksessa kolehti kerättiin ja uskoisinpa, ettei huomattava osa muistakaan kuulijoista tiennyt mokoman valtion sijaintia tahi muita kiinnostavia tietoja, kuten sitä että bruttokansantuote on siellä 5 829 Yhdysvaltain dollaria. Kolehtihaaviin rapsahti hyvä tukku seteleitä, niinkuin siltäkin herrasmieheltä, joka annettuaan katsoi vielä päälle päätteeksi myhäillen kameraan ja asetti sitten lompsan povariin.

Esirukous on aina pulmallinen. Kaikkihan me hyvää toivomme, mutta kyllä tämä maailma on hiukan uskoa vienyt yleisrukouksen äkkinäiseen ja ihmeitä tekevään voimaan. Se ei tietenkään estä minua itseäni rukoilemasta säännöllisesti ja saamasta palautetta. Tällä erää rukous oli tosin melko maltillinen ja sisälsi hyvin hyväksyttäviä yksityiskohtia, kuten 'Anna hallitukselle viisautta ja voimaa'. Ehkä sitä voimaa voisi ottaa pois ja antaa vastaavasti viisautta isomman annoksen.

Mikä parasta, nyt voin katsoa tämän toimituksen yhä uudelleen ja uudelleen tallenteelta hidastusten kanssa ja ottaa opikseni.