ja siinä se sitten äkkiä oli
ammoin kuolleen runotytön muistokivi
ja sen lohkeilleessa pinnassa
Aika mataa,
kun yksin astuu.
Jälleen sataa
ja runot kastuu.
mihin hän katosi
siivoojaksi
päätoimittajaksi
puunhalaajaksi?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti