Jo ensimmäinen kynnys tuotti yllätyksen. Kotitaloni on rakennettu vuosikymmeniä sitten ja luullakseni hallitsemassani asunnossa onkin ennen minua asunut jo kelpo joukko ihmisiä. Asuminen jättää jälkensä. Myös asuntoon.
Ruuvattuani auki luonnottoman pitkät ja sitkaat ruuvit (neljä kappaletta kaiken kaikkiaan) olohuoneeni ja kaikkein salaisimman kammioni eli kaksioni jälkimmäisen huoneen väylän keskeltä halkaisevasta jalopuukynnyslaudasta jouduin aikani kamppailemaan, ennen kuin sain mokoman puupalikan karmien liian tiukasta pinteestä pois. Käytin hyväkseni lähes kaikki kansakoulun ympäristöopin tunnilta oppimani fysiikan lait eli vivun ja kaltevan pinnan ja allekirjoitin taas hengessäni Ukko-Cygnaeuksen markkinoiman 'Leben und leben lassen' -periaatteen (suom. 'Ei koulua vaan Lassen elämää varten.') Enkä sitäpaitsi edes tarvinnut kaltevaa pintaa.
Aivan kuten olin arvellutkin: ainakin kahdenkymmenenviiden vuoden pölyt. Eipä ollut ollut yhtään ehtoisaa emäntää välissä, joka olisi ottanut huolekseen imuroida perheensä kynnyksenaluset! Ja niin oli tämänkin tilan ottanut kodikseen lauma villakoiria. Joskin lituskoita.
Pölypallojen lomasta pilkisteli yhtä jos toista muutakin mielenkiintoista. Sieltä löytyi yksi palapelin pala sekä riekale Aku Ankka -lehteä. Voisiko tästä siis päätellä, että asunto on joskus kuulunut lapsiperheelle? Yritin jäljittää lehden numeroa, mutta selattuani kuusitoista vuosikertaa, en ollut vieläkään löytänyt vastaavaa palaa.
Hiuspinnilöydös viittasi siihen, että asunnossani oli asunut naisihminen tai transvestiitti. Oliko tämä mahdollinen asukas asunut yhtä aikaa lasten kanssa? Siinäpä arvoitusta kylliksi. Samasta kasasta löytyi myös jännittävästi lenkiksi pyöritelty rautalanka. Oliko vyöstä hävinnyt lenksu, joka näin oli kovassa kiireessä korvattu hätäratkaisulla?
Kynnyksen alle oli joutunut edelleen pelikortti. Arvoltaan se oli ruutu kymppi. Oliko se vaihdettu parempaan korttiin kovapanoksisessa pokeripelissä ja sujautettu hätäpäissä kynnyksen alle piiloon ja sitten unohdettu sinne? Vai oliko sen työntänyt piiloonsa epärehellinen pasianssinpelaaja? Maailmassa tapahtuu merkillisiä asioita.
Vieläkin aarrearkuksi osoittautunut kynnyksenalus luovutti saalistaan. Sieltä löytyi kuparipenni vuodelta 1964. Ahah! Ajanmäärityspiste. Hyvin lähellä penninrahaa oli markankolikko vuodelta 1965. Peräkkäiset vuodet! Oliko tässä jonkun tarkan ihmisen pesämuna? Vai oliko ilmassa ollut hiukan katastrofin odotusta ja tulevaisuus oli pitänyt varmistaa?
Selaan aikalaisotsikoita vihjeen saamiseksi. 'Vietnamin sota laajenee', 'Kosmonautti avaruuskävelyllä', 'Tri Zivagoa filmataan Suomessa', 'Richard Nixon Suomeen', 'Romanialaisille läntisiä sanomalehtiä', 'Ruotsi lyö Tukholmassa Suomen', 'Maalaisliitosta Keskustapuolueeksi', 'SDP vaalivoittjaksi' ja 'Vatikaani luopuu indeksistä'. Kovia otsikoita. Kyllä vain, kyseessä on täytynyt olla varustautuminen pahimman varalle. Outoa kyllä, kotitaloni rakennettiin vasta paria vuotta myöhemmin.
Käynnistin imurini. Putkesta kuului jännittävää kolinaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti