Suvun biologi oli Jonathan-eno, joka kierteli kesävapaansa ympäri maata keräämässä käkien murteita ja lehmänläjiä. Äänityslaitteitten puutteessa eno joutui opettelemaan kukkuut ulkoa ja hämmästyttikin paikallista, akateemisuuteen tottumatonta väestöä yllättävän tarkoilla äänisarjoillaan milloin linja-autopysäkillä milloin navetanylisillä. Kuuluupa hän tuolloin tällöin osallistuneen jumalanpalveluksiinkin kukkumalla.
Enon toinen intohimo olivat lehmänläjät, joita hän kuivaili kesät emäntien leivinuuneissa ja nakkasi ne sitten reppuunsa talven pitkien öiden tutkimushetkiä odottamaan. Usein häntä kutsuttiin 'Navettojen Elias Lönrootiksi'. Vuosikausien uurastus toikin lopulta hedelmänään kirjallisen tutkimuksen otsikolla 'Eräitä huomioita ja näkökantoja evoluutioteoriaan maassamme'. Ennenmuuta tämä teos oli ilmeisesti yhtenä syynä kutsuun Heidelbergin yliopistoon ja sen kuuluisan kartionmuotoisen kunniatohtorin hatun saamiseen. Harvoina vapaa-aikoinaan Jonathan nikkaroi läjistä ovenpönkkiä ja lampunjalkoja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti