Moraalin kuolema

Tapojen, moraalin ja sisäisten katsomusten löyhtymisestä puhuttaessa otetaan yleistäviksi esimerkeiksi herkimmin isot ja näkyvät ryhmät ja mielellään sellaiset, joihin ei itse ole välittömästi kytköksissä. Siis herraosasto (johon perinteisesti mielletään kuuluvaksi sukupuoleen katsomatta väkeä poliitikoista ja pankkimiehistä suuryritysten pomoihin ja muihin rötösherroihin) ja nuoriso, kaksi oivaa ja sanoina sekä käsitteinä täysmätää kohdetta.

Ja onhan se niin, että kansanosan kurjistuessa on helpointa heittää ensimmäinen kivi päättäjäportaalle; siellähän piti olla se kaikki viisaus ja tietotaito, mitä me olemme pääomaksemme viimeiset vuosituhannet keränneet; siellähän piti ne hyvät sunnitelmat, laskelmat, todennäköisyydet ja syy-seuraus-vyyhdit tuntea ja jalostaa ne sitten hyvinvointia sampoaviksi teoiksi. Näin ei kuitenkaan käynyt. Ei Suomessa, eikä ihan joka paikassa muuallakaan.

Ja nuoriso! Se maleksii, vetää huumeita ja räkii katujen kulmilla milloin ei ole pahanteossa tai mopomiitingeissä. Tämä on nähty ja loput luetaan iltapäivälehdistä ja keskustelupalstoilta.

Jos nyt sivuutetaan tässä kokonaan se perusongelma, jonka yleistäminen tekee aina vääjäämättä, niin olisi kai mahdollista avata moraali- ja arvokysymyskeskustelu ihan tavallisen kansalaisen tasolle. Tai heitähän poliitikot ja anonyymi nuorisokin lopulta on.

Jokainen meistä, tai ainakin 99 prosenttia ja jokunen promille päällekin, on tehnyt joskus laittoman tahi vähintäin kyseenalaisen teon. Näitä tehdään joka kolkalla tietoisesti ja löperösti omaa omaatuntoa venyttäen joko tarkoituksella taikka itselleen huolimattomuuden sallimalla. Kaikkihan se on samaa.

Pelkkä rikollisen määrittely tuo jo ongelman. Jos kaksikymmentä vuotta sitten huijaus oli oma ammattikuntansa, kaukana keskivertokansalaisen tajunnasta, niin nyt on iso osa viikottaisten rötösten tekijöistä "tavallisia kansalaisia", työttömiä ja ahdistettuja ja kuka milläkin verukkeella. Ja jostain ovat nekin rahat ja asian käsittelyyn käytettävät työtunnit pois.

Työttömyys ja sen hyvään hoitoon luotu järjestelmä on luonut tilaisuuden töistä kieltäytymiseen ja sosiaalipummailuun erilaisissa verkostoissa surffailemalla. Tämä tällainen miellettiin aiemmin tietynlaiseen luokkaan kuuluvien röyhkimysten tapoihin, nyt sitä harrastavat "tavalliset kansalaiset". Ja taas joku maksaa tämän systeemin pyörittämisen ja toisaalta toisilla on todellinen taloudellinen ahdinko, jota järjestelmän kiristäminen pahentaa.

Liikennekulttuurin höltyminen, väärennökset, huijaukset, vedätykset ja pikku vilpit hedelmien punnituksesta lähtien ovat yleisiä. Ei niitä koeta varsinaisesti vääriksi tai seuraamuksiltaan merkittäviksi. Jokapäiväistä on yleinen välinpitämättömyys ja piittaamattomuus roskien heittelystä aina lapsien henkiseen heitteillejättöön. Kaikenlainen ohittelu, töniminen ja aggressiivisuus on moninkertaistunut. Ryöstöt ja toisen fyysisen koskemattomuuden loukkaukset kasvavat matemaattisessa sarjassa. Näitten tekijöinä eivät suinkaan ole aina mafiat, vaan "tavalliset kansalaiset".

Uutisotsikoitten luenta on vääränlaista gallupointia, mutta silti yhdenlaista suuntaa antavaa, omien silmien ja korvien aukipitäminen luo edellytykset uskoa siihen. "Suurta Lamaa" on helppo pitää syyllisenä tähänkin rappiotilaan, mutta ei se sentään ihan kaikkea selitä? Moraali on kuollut. Eläköön moraali!